National Review, November 7, 1994, pp. 59-60
© Copyright 1994 Stanton Peele. All rights reserved.
Finnish translation by Olli Niemi.
Ruiskuyliannostus
Miksi lehdistö automaattisesti hyväksyy raportit heroiinin yliannostuksista huolimatta siitä kuinka laihaa näyttö on?
Stanton Peele
Elokuun 31 päivänä 1994 New York Times:n etusivun otsikko raportoi "13 heroiinikuolemaa saavat aikaan laajaa poliisitutkimusta". Artikkeli alkoi: "He kutsuvat sitä China Cat:ksi, eksoottinen nimi sekoitukselle heroiinia joka on niin puhdasta että se lupasi täydellisen pilven, mutta sen sijaan tappoikin 13 ihmistä viiden päivän sisällä". Alle sen ajan tämä tarina alkoi purkaantua.
Syyskuun 2. päivänä lyhyt artikkeli Times:n B-osassa julisti: "Viranomaiset laskevat väkevöitettyyn heroiinin yhdistyvien kuolemien lukumäärää". Tähän mennessä julkaistut raportit olivat lukeneet 14 kuolemaa China Cat:n syyksi. Mutta nyt Times raportoi että "eilen viranomaiset laskivat kuolemien lukumäärän neljästätoista kuolemasta kahdeksaan, jotka liittyivät viime viikolla niihin kuolemiin jotka poliisi oli liittänyt hyvin väkevään heroiiniin". Kuolinsyytutkija oli saanut selville että "kaksi 14 miehestä joiden alun alkaen epäiltiin kuolleen ottaessaan vahvaa heroiinia olivat itse asiassa kuolleet luonnollisiin syihin. Neljä muuta kuolivat kokaiinin yliannostukseen... Seitsemällä niistä kahdeksasta joiden kuolemiin ilmeisesti liittyi heroiinia oli myös jälkiä kokaiinista elimistössään".
Täten kuolemat jotka oli liitetty heroiinin yliannostukseen olivat nyt ainoastaan "epäiltyjä" yliannostuskuolemia. Ja kuitenkin Times ei nähnyt tarpeelliseksi perua puheitaan tai pyytää anteeksi alkuperäistä raporttiaan joka yksinkertaisesti liitti yliarvioin "viranomaisiin". Lisäksi kuusi neljästätoista ihmisestä (42 prosenttia) joiden raportoitiin kuolleen heroiinin yliannostuksesta eivät itse asiassa olleet ottaneet lainkaan heroiinia (kaksi ei ollut ottanut lainkaan psykoaktiivisia aineita) kun taas 92 prosenttia niistä miehistä jotka olivat kuolleet huumeiden ottamisen jälkeen, olivat ottaneet kokaiinia verrattuna niihin 67 prosenttiin jotka olivat ottaneet heroiinia.
Näiden tosiasioiden pohjalta saatat ihmetellä kuinka "viranomaiset" ja Times päättivät että niin monta miestä oli kuollut China Cat:iin. Toisen artikkelin mukaan "poliisi sanoi että se löysi China Cat -paketteja, joka on katunimitys vahvalle heroiinisekoitteelle, ja ruiskun" yhden kuolleen miehen ruumiin viereltä. "Heillä ei ollut samanlaista todistusaineistoa joka yhdistäisi China Cat:n muihin uhreihin, mutta... he pitivät mahdollisena sitä että puhtaammalla heroiinisekoituksella oli osuutta asiaan" (vaikka osoittautui että kuusi miehistä ei ollut ottanut lainkaan heroiinia).
Ei anteeksipyyntöä
Se ritarillinen asenne jolla Amerikan johtava sanomalehti raportoi spekuloinnin ja väärää informaatiota tosiasiana valaisee sitä valtavirran lehdistön haluttomuutta asettaa kyseenalaiseksi negatiivisia lausuntoja huumeista, huolimatta siitä kuinka sairaalla tavalla se on luotu. Kun sellaiset lausunnot osoittautuvat olevan vääriä, lukijat eivät todennäköisesti tule näkemään anteeksipyyntöä tai edes selvää korjausta. Monille lehdistön menekkituotteille pahojen asioiden raportoiminen laittomista aineista on osa moraalista kutsumusta joka on tähdätty huumeiden käytön estämiseksi, kutsumus joka tekee totuudesta toisarvoisen.
Joten ei ole yllättävää että Times jatkoi yliannostustarinaa vaikka oli tullut selväksi että tarinalla oli vain vähän todellisuuspohjaa. Syyskuun 4. päivän etusivun artikkeli raportoi: "Aluksi poliisi piti mahdollisena että miehet... olivat kaikki kuolleet sen jälkeen kun he olivat käyttäneet äärimmäisen potentiaalista China Cat:ksi kutsuttua heroiinisekoitusta... Nyt poliisi ja New York City:n kuolinsyytutkija Tri. Charles Hirsch sanovat että nämä miehet olivat saattaneet olla jonkin muun samanlaisen, yhtä voimakkaiden heroiinisekoitusten, uhreja... Mutta kuten yksi poliisi sen sanoi: 'He ovat kaikki vielä kuolleita'. Loppujen lopuksi huumeasiantuntijat sanovat että laadulla on luultavasti vähän merkitystä".
Ehkä, mutta China Cat oli alkuperäisen artikkelin pääasia. Sitä paitsi kuusi miehistä ei ollut ottanut heroiinia lainkaan. Ja niidenkin tapauksessa jotka olivat ottaneet ei ollut olemassa näyttöä yliannostuksesta. Verinäytteiden tulosten pohjalta on todennäköisempää että miehet kuolivat tajusteiden sekoittamisesta, mukaanlukien kokaiinin, alkoholin ja ehkä muut aineet.
Todellakin tutkijat jotka ovat tutkineet asiaa tiiviisti ovat skeptisiä heroiinin "yliannostus"raporteista yleensä. Vuoden 1972 kirjassa Licit and Illicit Drugs Edward M. Brecher teki yhteenvedon siitä todistusaineistosta joka sai hänet siihen johtopäätökseen että kaikki tai lähes kaikki sellaisista kuolemista johtuvat itse asiassa muista syistä. Perustuen eläinkokeille toksikologit arvioivat että tarvittaisiin ainakin 500 milligrammaa heroiinia tappamaan aikuinen ihminen joka ei ole addiktoitunut aineelle; ja addiktien tutkimukset saivat selville että he voivat tyypillisesti sietää niinkin paljon kuin 1 800 milligrammaa 2,5 tunnin sisällä annettuna. Philadelphiassa 1920-luvulla Jefferson:n lääketietellisen keskuksen johtaman tutkimuksen mukaan addiktit joille injektoitiin enintään yhdeksänkertainen annos heidän päivittäiseen annokseensa verrattuna eivät saaneet lainkaan vahingollisia vaikutuksia.
Historialliset kertomukset tarjoaa maaperän skeptisyydelle heroiinin "yliannostuksista". New York City:ssä ennen vuotta 1943 heroiiniaddiktien keskuudessa tapahtuneet kuolemat harvoin kuvailtiin yliannostuksiksi. 1943-1970 yliannostuksen syyksi luettujen addiktien kuolemien prosentuaalinen osuus kiipesi n. 80 prosenttiin. Ja kuitenkin heroiinin puhtaus laski tasaisesti tämän jakson aikana. 1920-luvulla addiktit raportoivat päivittäisen annoksen neljäkymmentä kertaa niin väkeväksi kuin tyypillinen New York City:n päivittäinen annos 1970-luvulla.
Brechner huomautti että suurten kaupunkien oikeuslääkäreillä on tapana raportoida yliannostuksiksi kaikki sellaiset tapaukset addikteilla (tai kuten Times:n tarinassa miehillä jotka näyttävät addikteilta) jossa ei ole muuta selvää kuolinsyytä. "Yhdysvaltojen viimeisten vuosikymmenten lääketieteellisen kirjallisuuden tunnontarkka tarkastelu", hän kirjoitti, "on epäonnistunut löytämään edes yhtä tieteellistä tutkimusta, joka raportoi että heroiinin yliannostus, kuten perustuen näille tai mille tahansa muille järkeville menettelytavoille yliannostuksen määrittämiseksi, on itse asiassa kuolinsyy amerikkalaisten heroiiniaddiktien keskuudessa."
Brecher tarkasteli kahden huomattavan New York City:n kuolinsyytutkijan Tri. Milton Helpern:n ja Michael Baden:n johtamaa tutkimusta, jotka koskivat New York City:n addiktien kuolemia 1960-luvulla. Helpern ja Baden raportoivat että kuolleiden addiktien läheltä löydetty heroiini ei ollut epätavallisen puhdasta ja että heidän ruumiinkudoksissaan ei ollut merkkejä erikoisen korkeista pitoisuuksista ainetta. Vaikka addiktit tyypillisesti piikittivät ryhmissä, vain yksi addikti kerrallaan kuoli. Lisäksi kuolleet addiktit olivat pikemminkin kokeneita kuin aloittelevia käyttäjiä ja täten heidän olisi pitänyt kehittää vastustuskyky suurille annoksille heroiinia.
On opettavaista pitää Brecher:n huomiot mielessä samalla kun lukee tuoreita artikkeleja Times:stä. Kolmas ja yksityiskohtaisin artikkeli kuvaili Gregory Ancona:n oletettua heroiinin yliannostuskuolemaa, ainoata tapausta jossa oli silminnäkijän kertomus. Kun Ancona ja hänen treffeillä tapaamansa henkilö palasivat klubista hänen huoneistoonsa, Ancona "hoiperteli jo kokaiinin ja alkoholin vaikutuksesta". Kun henkilö jonka hän oli tavannut injektoi heroiininsa, Ancona sniffasi omansa. "Pian sen jälkeen hän torkahti eikä koskaan herännyt". Samaan aikaan nainen "ei kärsinyt enempää kuin heroiinin tavalliset vaikutukset".
Tämän perusteella näyttää epätodennäköiseltä että Ancona kuoli yliannostukseen. Ensinnäkin miehet yleensä painavat enemmän kuin naiset ja heillä esiintyy heikompi reaktio mihin tahansa aineeseen. Lisäksi hän sniffasi heroiinin samalla kun hänen tapaamansa henkilö injektoi sen, saaden enemmän ainetta verenkiertoonsa nopeammin. Hra. Anconan todennäköinen kuolinsyy on aineiden vuorovaikutus toistensa kanssa, erityisesti alkoholin ja heroiinin, jonka tutkimus osoittaa olevan tappavan.
Tässä yhteydessä piittaamattomalla raportoinnilla heroiinin "yliannostus"kuolemista voi olla kieroutunut vaikutus. Jos addikti uskoi että todellinen vaara oli annostus, hän ei ehkä tunnista että aineiden yhdistäminen voi olla vaarallista. Anconan tapauksessa hän olisi saattanut ajatella että hän suojasi itsensä heroiinin yliannostukselta sniffaamalla aineensa injektoinnin sijaan. Sitä paitsi Tri. Helpern ja Baden tulivat siihen johtopäätökseen että epäpuhtaudet heroiinissa (erityisesti kiniini) ovat todennäköisempiä syyllisiä kuin huume addiktien kuolemissa. Siinä tapauksessa turmeltuneimmat (epäpuhtaimmat) annokset heroiinia saattavat olla vaarallisimpia, täsmälleen päinvastoin kuin Times:n välittämä viesti.
Kuten useimmat valtavirran lehdistöt Times on sokea sellaisille tahattomille seurauksille johtuen sen omista olettamuksista:
- Huumeet ovat niin pahoja että mikä tahansa negatiivinen informaatio niistä on oikeutettua. Times:iä ei tulla vaatimaan huumeiden raportoinnissa esiintyvistä epätarkkuuksista moittimiseen kuten saattaisi olla jos se raportoisi samalla herkkäuskoisuudella rikoksista tai politiikasta.
- Heroiini on pahin huume. Päällisin puolin Times olisi saattanut tehdä paremman tapauksen kokaiinin myrkyllisyydestä perustuen neljälletoista siteerattulle kuolemalle, mutta silti se valitsi heroiinin keskittymisen.
- Yliannostuksen syyttäminen huumekuolemista on tärkeää propagandatarkoituksiin. Lehdistö olettaa että raportit puhtaammasta heroiinista tulevat saamaan ihmiset luopumaan huumeiden käytöstä.
- Heroiinin käyttö ja addiktio ovat siirtyneet keskiluokkaan. Times painotti että useat kuolleista miehistä olivat keskiluokkaisia.
Nämä käsitykset ovat sekä arveluttavia että kielteisesti vaikuttavia. Mutta siitä sinä et tule lukemaan New York Times:sta.
